Job 41

¹Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

²(40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

³(40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

⁴(40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

⁵(40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

⁶(40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?

⁷(40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?

⁸(40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

⁹(40:28) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."

¹⁰(41:1) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

¹¹(41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

¹²(41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

¹³(41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

¹⁴(41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

¹⁵(41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

¹⁶(41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

¹⁷(41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

¹⁸(41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

¹⁹(41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

²⁰(41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

²¹(41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

²²(41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

²³(41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

²⁴(41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

²⁵(41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

²⁶(41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

²⁷(41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

²⁸(41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

²⁹(41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

³⁰(41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

³¹(41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

³²(41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

³³(41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

³⁴(41:25) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."