Psalmit 102

¹Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

²(102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

³(102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

⁴(102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

⁵(102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

⁶(102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

⁷(102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

⁸(102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

⁹(102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

¹⁰(102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

¹¹(102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

¹²(102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

¹³(102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

¹⁴(102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

¹⁵(102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

¹⁶(102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

¹⁷(102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

¹⁸(102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

¹⁹(102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

²⁰(102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

²¹(102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

²²(102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

²³(102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

²⁴(102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

²⁵(102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

²⁶(102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

²⁷(102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

²⁸(102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.