Psalmit 109

¹Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

²Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

³Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

⁴Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

⁵He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

⁶Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

⁷Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

⁸Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

⁹Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

¹⁰Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

¹¹Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

¹²Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

¹³Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

¹⁴Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

¹⁵Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

¹⁶Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

¹⁷Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

¹⁸Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

¹⁹Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

²⁰Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

²¹Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

²²Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

²³Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

²⁴Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

²⁵Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

²⁶Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

²⁷ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

²⁸Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

²⁹Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

³⁰Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

³¹Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.