Psalmit 132

¹Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

²hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

³Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

⁴minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

⁵ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle.

⁶Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

⁷Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

⁸Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

⁹Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

¹⁰Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

¹¹Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

¹²Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

¹³Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

¹⁴Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

¹⁵Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

¹⁶Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

¹⁷Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

¹⁸Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa.