Psalmit 78

¹Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

²Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

³Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

⁴sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

⁵Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

⁶että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

⁷Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

⁸Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

⁹Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

¹⁰Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

¹¹vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

¹²Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

¹³Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

¹⁴Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

¹⁵Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

¹⁶Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

¹⁷Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

¹⁸He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

¹⁹Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

²⁰Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

²¹Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

²²koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

²³Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

²⁴hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

²⁵Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

²⁶Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

²⁷hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

²⁸hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

²⁹Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

³⁰Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

³¹kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

³²Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

³³Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

³⁴Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

³⁵He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

³⁶Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

³⁷sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

³⁸Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

³⁹Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

⁴⁰Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

⁴¹Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

⁴²He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

⁴³jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

⁴⁴muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

⁴⁵lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

⁴⁶antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

⁴⁷hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

⁴⁸antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

⁴⁹Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

⁵⁰Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

⁵¹Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

⁵²Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

⁵³Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

⁵⁴Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

⁵⁵Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

⁵⁶Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

⁵⁷vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

⁵⁸He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

⁵⁹Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

⁶⁰Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

⁶¹Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

⁶²Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

⁶³Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

⁶⁴Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

⁶⁵Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

⁶⁶Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

⁶⁷Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

⁶⁸vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

⁶⁹Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

⁷⁰Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

⁷¹Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

⁷²Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.